Uuvuksissa

Puurrat ja pinnistät. Jatkat tekemistä siinä toivossa, että jossain vaiheessa saisit hellittää. Jos ei jouluna niin kesällä viimeistään. Pusket eteenpäin kuin höyryveturi, kunnes tulee päivä, jolloin huomaat, ettei mistään itsesi kannustamisesta tai motivoinnista enää ole hyötyä. Kone ei käynnisty. Mikään ei innosta. Voimasi ovat lopussa. Uupuminen verottaa elämää monin tavoin. Se on väsymystä, joka ei hellitä lepäämälläkään. Se saa sinut suhtautumaan kyynisesti niin asioihin kuin toisiin ihmisiin. Uupuneena et jaksa uskoa sen paremmin omiin kykyihisi selvitä työstäsi kuin sen merkitykseenkään. Kurssin muuttaminen on vaikeaa silloin, kun uupumus on alkanut elää omaa elämäänsä. Parasta on tarttua tilanteeseen silloin, kun se vielä on omassa hallinnassa. Vaikka olosuhteet luovat reunaehtoja elämällemme, ei vastuuta omasta jaksamisestaan voi siirtää kenellekään muulle. Hyvinvointiaan ei voi ulkoistaa. Uupuminen kertoo tarpeesta muutokseen ja uudenlaisten ajattelu- ja toimintatapojen oppimiseen. Se on kriisi, joka syntyy hyvästä syystä. Se on myös kriisi, josta kerran selvittyäsi voit olla ihmisenä vahvempi ja itsenäisempi kuin koskaan.