Tulikone

On tekoja jotka eivät jää rankaisematta. Kostoja jotka ulottuvat viattomiin. Karhea kuvaus rikollismaailmasta, sen väkivaltaisuudesta ja lohduttomuudesta, mutta myös ihmisistä, jotka ovat valmiita tekemään mitä tahansa suojellakseen rakkaitaan. Kukaan ei halua olla velkaa armenialaisille. Hagman on. Ja hänen lisäkseen - tai oikeammin takiaan - joukko ihmisiä, jotka mieluiten unohtaisivat koskaan kohdanneensakaan Hagmanin. Hagman on maalannut itsensä nurkkaan. Entinen komisario on epäonnisten asekauppojensa seurauksena ajautunut tilanteeseen, jota hän ei olisi voinut pahimmassakaan painajaisessaan kuvitella: hän on velkaa pahamaineisille armenialaisille summan, jota ei riitä kattamaan edes useampi lottovoitto. Pakeneminen on mahdotonta, sillä armenialaisten lonkerot ylettyvät kaikkialle. Hagman ei aio kuitenkaan antaa periksi - eikä upota yksin. Rikoskomisario Eskelinen toipuu syövästä. Hän on päättänyt jättää työnsä poliisina, unohtaa kaikki uran varrella kohtaamansa ruumiit, etenkin sen yhden jonka rinnassa ammottavia luodinreikiä hän on katsellut ase kädessään. Mutta on ihmisiä, jotka eivät anna unohtaa. Ari Räty (s. 1968) asuu Lappeenrannassa ja on työskennellyt muun muassa veneenrakentajana, laituriyrittäjänä sekä työtoiminnan ohjaajana vankilassa. Hänen esikoisromaaninsa Syyskuun viimeinen oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi 2017.