Loimujen aikaan

Eletään 1930-luvun loppuaikoja. Selkosessa on työtä, rahaa ja ruokaa paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Kallesta on kehkeytynyt työmaiden kuningas: raivokkaalla työtahdillaan hän kuorii enemmän pöllejä kuin kukaan toinen ja pääsee kunnon tienesteille. Kalle lähettää lehtiin ensimmäiset kertomuksensa, ja hänen kirjoittamansa tarina voittaa Nuoren Voiman kirjoituskilpailun, ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Mutta maailmalta kantautuu pelottavia uutisia. Saksaan viedään kymmenmetrisiä tukkipuita, ja miehiä kutsutaan kertausharjoituksiin. Uskovaisten mielestä merkit ovat selvät: eletään lopun aikoja. Lestadiolaisherätys etenee Selkosessa, seurapirtit täyttyvät ennennäkemättömällä vauhdilla, ja saarnamiehet havittelevat myös Kallen sielua. Kun kutsut lopulta tulevat ja väkeä aletaan kuljettaa evakkoon, Kallen maailma, sellaisena kuin hän sen tunsi, lakkaa olemasta. Alkaa uusi aika, jota Päätalo kuvaa harvinaisella tarkkanäköisyydellä ja rehellisyydellä.