Keppostelua ja kulttuuria

Rakastetun underground-miehen värikkäät varhaisvuodet Erään eloisan nuoren miehen kasvutarina sodanjälkeisessä Suomessa eli kuinka Mauri Anterosta kehkeytyi M.A. Numminen Ennen taiteilija M.A. Nummista oli Mauri Antero Numminen. Ensihenkäyksensä hän veti Osuusliike Oraksen yläkerrassa Somerolla päivää ennen talvisodan päättymistä. Ihan tavallinen ei Mauri Antero poikanakaan ollut. Kun hän ei räjäytellyt omatekoisia pommeja tai jahdannut kavereineen vankikarkureita Someron metsissä, hän luki kaiken käsiinsä osuvan, Pravdasta Pikkujättiläiseen. Nuoren M.A.:n vilkasta mielikuvitusta ja ensyklopedista tiedonjanoa ruokkivat ja rohkaisivat sivistystä arvostavat, Someron Osuusliikettä pyörittävät vanhemmat. Jazzkärpäsen puraisun Mauri Antero sai viritettyään omatekoisen radionsa Voice of America -kanavan taajuudelle. Laulaa M.A. ei sanan perinteisessä mielessä osannut, mutta rumpuja hän paukutti siinä määrin, että päätyi soittajaksi Unto Monosen bändiin. Keppostelua ja kulttuuria on M.A.Nummisen muistelmateos vuosilta 1940-1960. Se kertoo materiaalisesti niukasta mutta henkisesti rikkaasta ajasta ja paikasta, jossa Mauri Anterosta vaivihkaa kehkeytyi kulttuurin renessanssimies ja underground-ikoni. M.A.Numminen (s. 1940) on suomalainen pitkän linjan muusikko, taiteilija ja kulttuurin monitoimimies. Hänet tunnetaan erityisesti omaperäisestä lauluäänestään sekä lastenlauluistaan. Numminen on toiminut uransa aikana muun muassa laulajana, säveltäjänä, sanoittajana, kirjailijana, runoilijana, näyttelijänä, tuottajana ja lyhytelokuvien ohjaajana