Kyyti, josta kukaan ei jäänyt kertomaan

1940-luku oli raakaa aikaa. Paitsi että Suomea ja maailmaa ravisteli toinen maailmansota, myös kotirintamalla tapahtui järkyttäviä asioita. Juri Vuortama sukeltaa kuusiosaisessa Hirsipuun pitkä varjo -kirjassa kyseisen vuosikymmenen jo lähes unhoon vaipuneisiin rikoksiin. Osa 5/6: Kyyti, josta kukaan ei jäänyt kertomaan Turku, elokuun viimeinen ilta 1947. Ruissaloon johtavan tien varresta löytyy taksi. Sisällä istuu kuljettaja kaksi luodinreikää päässään. Kassa on koskematon ja arvokas rannekello yhä kuolleen ranteessa. Vain matkustajat ovat kadonneet. Poliisi jää tyhjän päälle: ei epäiltyjä, ei motiivia. Pian eräs nainen ilmoittaa tyttärensä kadonneeksi ja tutkinta saa uuden suunnan. Selviää, että tytöllä oli poikaystävä – mies, josta kukaan ei tiedä juuri mitään. Ei sukunimeä ja tekaistu työpaikka. Pelkkä etunimi. Viikkoja myöhemmin poliisi tekee karmean löydön syrjäisen Choraeuksen lähteen luota.