Saanhan olla minäkin

Gorelskissa vieraileminen oli Viktorin mielestä sekä lohdullista että vaikeaa. Anastasia oli sopeutunut uuteen kouluun omalla tavallaan, mutta oli selvää, ettei muutos ollut ollut hänelle helppo. Hänellä oli uusia rutiineja, erilainen päivärakenne ja ihmiset ympärillään, mutta silti hän takertui jokaiseen tapaamiseen veljensä kanssa. Aivan kuin tyttö olisi pelännyt, että veli katoaisi kokonaan. "Älä unohda minua”, hän sanoi joskus. Viktor vakuutti, ettei niin tapahtuisi ikinä. Miltä näyttää lastensuojelu itärajan takana? Sisarukset Anastasia ja Viktor joutuivat jo varhain näkemään elämän synkät puolet. Kun isän alkoholismi ja äidin kuolema veivät pohjan lasten elämältä, he päätyivät äiti Venäjän syliin, lastensuojelun asiakkaiksi. Elämä viehättävässä omakotitalossa ja kesäpäivät mummon puutarhassa vaihtuivat tiukkaan laitoskuriin sekä epävarmaan tulevaisuuteen. Sisarukset joutuivat erilleen, ja ikävä tuli osaksi heidän elämäänsä. Erityisen vaikeaa oli oppimisvaikeuksista kärsivällä Anastasialla, jonka ongelmat saivat pian dramaattisia käänteitä. Miten kollektiivisia arvoja korostava yhteiskunta voi kohdata lapset yksilöinä? Viktorin ja Anastasian koskettava selviytymistarina on muistutus siitä, että jokaisella lapsella on oikeus olla. Kirjan kirjoittaja Katariina Bröms tunnetaan Venäjän rikoksia käsittelevästä Ikkunat kii -podcastistaan. Häneltä on aiemmin ilmestynyt teokset Ikkunat auki itään – Rikoksia ja rangaistuksia Venäjältä (Deadline Kustannus, 2022) sekä Sarjamurhaajia idästä – Neuvostoliiton aika (Into, 2024).