Pyhät pahat äidit

Upea läpivalaisu äitiyden ihanteista ja todellisuudesta Äiti ei raivostu, ei väsy, ei pety – vaan on aina uhrautuva ja hymyilevä. Mutta mitä tapahtuu, kun todellinen elämä ei mahdu tämän myytin ahtaisiin raameihin? Laura Juntusen riipaisevan kaunis ja tarkkanäköinen Pyhät pahat äidit liikkuu henkilökohtaisen ja yhteiskunnallisen rajapinnassa. Kirja tarttuu äitiyden monimuotoisuuteen ja antaa äänen äideille, joiden vanhemmuus rikkoo äitimyytin esimerkiksi mielenterveyden, päihteiden, vankilatuomion tai köyhyyden vuoksi. Poikkeuksellista herkkyyttä ja syvyyttä teokseen tuo se, että sen kirjoitusprosessin aikana kirjailija huomasi odottavansa itsekin lasta. ”Äitiyden ensimmäiset päivät elävät minussa yhä. En ole onnistunut karistamaan yltäni niiden haurautta ja epävarmuutta. Voin edelleen nähdä itseni istumassa sängyn laidalla, kun tyttäreni on kuusi päivää vanha ja minä olen jo asiasta aivan varma: olen niin kamala äiti, etten olisi ikimaailmassa ansainnut omaa lasta.”