Juice

Pauli Matti Juhani ”Juice” Leskinen hämmästytti läheisiään jo nelivuotiaana: hän oppi lukemaan sanomalehteä itsekseen, ilman aikuisten apua. Sen jälkeen lukeminen oli tärkeintä. Elämänsä lukupäiväkirjan Juice Leskinen summasi lukiolaisten haastattelussa: ”Kyllä mä nyt jokusen kirjan olen tullut lukeneeksikin. Osan oon selaillut ja osan oon kursorisesti kattellut läpi, mutta kyllähän niitä aika paljon on. Mä ynnäilin tossa juuri, että varmaan mä oon lukenut 50 000 kirjaa noin karkeasti ottaen, ja onhan sitä siinäkin.” Juice Leskisen kodissa ensimmäistä kertaa vierailleet kiinnittivät lähes poikkeuksetta huomionsa kirjoihin. Vaikka kirjahyllyjä oli seinäkaupalla, eivät kaikki kirjat siltikään mahtuneet niihin. Kirjoja oli laatikoissa kellarivarastossa ja muuallakin. Juice ei laskenut kirjojensa määrää, mutta arvioi kotikirjastoonsa kuuluneen yli 10 000 teosta. Juice jätti jälkeensä kulttuurillisesti merkittävän kirjaston, jonka hyllyiltä löytyy vastaus myös yhteen suomalaisen lyriikan kiinnostavimmista kysymyksistä: mikä oli Juice Leskisen ylivertaisuuden salaisuus? Leskinen on tehnyt kirjoihin lukuisia merkintöjä, huomioita, alleviivauksia ja muistiinpanoja. Tärkein jälki on kuitenkin kirjojen sisällössä – Leskinen on moneen otteeseen tuonut esiin sen, kuinka luetut kirjat vaikuttivat hänen omaan tapaansa kirjoittaa. Kirjojensa äärellä Leskinen loi oman kielensä ja rakensi merkittävän jatkumonsa suomalaiselle sanataiteelle. Näin ollen suomalainen kaunokirjallisuus näkyy kotimaisessa rock- ja iskelmälyriikassa enemmän kuin arvaammekaan. Arto Huhtinen (s. 1958) on palkittu keräilijä ja bibliofiili. Juice Leskisen kuoleman jälkeen Huhtisen johtama yritys osti Leskisen kotikirjaston ja lahjoitti sen artistin toiveiden mukaisesti tamperelaiselle Viola-kodille. Huhtinen toimii perustajajäsenenä Juicen Kirjaston Tukiyhdistyksessä, jonka tärkeimpänä tehtävänä on Leskisen sanataiteen vaaliminen.