Kyynelten kallio

Pappilanrengit Heikki Mikonpoika ja Heikki Heikinpoika ovat Suomen ensimmäiset nimeltä tunnutut homot. Heidät poltettiin roviolla Taivassalon pitäjässä kyynelten kallioksi sanotulla mestauspaikalla vuonna 1665. Kuudessa itsenäisessä kertomuksessa Teemu Keskisarja tutkailee Suomen historiaa ajattomien ihmiskohtaloiden kautta. Nykyaika luulee keksineensä sukupuolisuuden sateenkaaren, koulu- ja työpaikkakiusaamisen tai monikulttuurisuuden, mutta mikään ei ole uutta auringon eikä edes Pohjantähden alla. Hyvässä ja pahassa oli suomalainen valmis jo menneisyyden maalaiskylässä, siellä mistä jokseenkin kaikki ajatustottumuksemme juontuvat trendihömpötyksistä riippumatta. Kyynelten kallio ei teoretisoi eikä sovita uusia vaatteita asioille, jotka ovat perusolemukseltaan alastomia. Seksin ja väkivallan tarinoista raottuu räppänä arkielämän historiaan. Päähenkilöt ovat tavallisia ihmisiä, jotka kulkeutuvat epätavallisiin tilanteisiin. Korkeakulttuurin salongit on koluttu jo tuhannesti - nyt on kysymys Junttilan talon pihamaasta ja siitä minne johtivat paljaiden jalkojen jäljet lumessa aamulla 17. helmikuuta 1756.