Mestarietsivä Janne Kataja

Kuhinaa ja kiperiä tilanteita televisiostudion syövereissä! Uusi nokkelanhauska lastenkirjasarja esittelee riihimäkeläisen mestarietsivän, joka selvittää kimurantit mysteerit harvinaislaatuisen omaperäisellä otteella. Uutuusohjelman Syön vaikka hattuni suora tv-lähetys on alkamassa, mutta Watti-studiolla vallitsee kaaos. Televisiokasvo Janne Katajan livevieras Anneli Rimpakainen on täysin poissa tolaltaan. Seurapiirikaunottaren rakas englanninvanhalammaskoira Vuhveli on kadonnut, eikä Rimpakainen voi missään tapauksessa esiintyä ohjelmassa ilman koiraansa. Ei kai koiraparka vain ole karannut ja eksynyt televisiostudion syövereihin? Tai tullut peräti varastetuksi? Kello tikittää, suoran lähetyksen alku lähestyy ja studion johtaja Yrjänä Ärjänä alkaa hermostua. Samassa Janne Katajasta sukeutuu sulavaliikkeinen supersankari, mestarietsivä, joka ottaa tilanteen haltuun kuin salaman iskusta. Tämän etsivän sympaattisuus saattaa voittaa hänen älykkyytensä, mutta mestarietsivällä on ympäristöönsä vaikutus, jolla mysteerien on tapana ratketa - tavalla tai toisella. Kadonneen Vuhvelin tapaus on ensimmäinen osa vauhdikkaassa lastenkirjasarjassa, jossa seurataan mestarietsivä Janne Katajan veitsenterävää etsivätyöskentelyä kommelluksesta toiseen. Lastenelokuvistakin tuttu Janne Kataja on intohimoinen tarinanikkari, joka on jo vuosia haaveillut satujen keksimisestä koko perheelle. Häntä ohjaa halu tuoda ihmiset yhteen huumorin ja hyvän mielen äärelle, ja se halu on nyt tiivistynyt Janne Katajan ensimmäiseksi lastenkirjaksi. Käsikirjoittaja Outi Keskevaarilla ei ole omia lapsia, eikä hänen ole koskaan tarvinnut kasvattaa ketään tai aikuistua vastuulliseksi tylsimykseksi. Ehkä siksi hän osaa edelleen suhtautua asioihin avoimesti ja uteliaasti kuin lapsi. Outin mielestä lapset ovat paras lukijakunta ja yleisö, sillä he tietävät, miten tarinat pitää kertoa eivätkä anna armoa, jos ne kertoo väärin. Kari Korhonen on espoolainen sarjakuvataiteilija, jolla on merkittävä ura kuvittajana ja käsikirjoittajana. Hänen kädenjälkeään on päästy ihailemaan esimerkiksi Aku Ankka -lehdessä kansainvälisesti jo kolmen vuosikymmenen ajan.