Ei saa elvyttää

Auri on hammaslääketieteen professori emerita, jonka elämän pääsisältö on ollut työ. Kahdeksankymppisenäkin Aurissa on edelleen tyyliä: hän pukeutuu huolellisesti, lakkaa kyntensä ja antaa tutun taksikuskin kyyditä Stockmannille ostoksille. Puolivahingossa hän päästää eleganttiin kotiinsa Natalian, sattumalta kohdalle osuneen iltaopiskelijan, ja pyytää tältä pikku palveluksia, jotka hän korvaa avokätisesti. Kun Auri on tutustunut Nataliaan paremmin, hän tohtii pyytää tältä hiukan isompaakin palvelusta. Heidi Mäkisen romaanissa kirjailijan persoonallinen, hieman sarkastinen ääni saa uusia sävyjä hänen käsitellessään vanhuskysymystä hiukan toisenlaisesta näkökulmasta.