Rakkaus vainoaikaan

Välirauhan aikaan sijoittuva, sodan varjostama rakkaustarina. Mika Waltarin romaani on tarina kahden nuoren ihmisen – sodassa traumatisoituneen taiteilijan ja suojelluissa oloissa kasvaneen nykyaikaisen nuoren tytön – suhteesta. Sodan varjossa kukkivan nuoruuden kiihkeä elämänjano saa Waltarin romaanissa herkän ilmaisun. On välirauhan kevät 1940. Nuoret miehet palaavat rintamalta ennen aikojaan vanhentuneina, katkerina, kovina. Suojattua elämää viettänyt opiskelijatyttö Marjut tutustuu Aatokseen, sodassa henkisesti vammautuneeseen taidemaalariin, ja kutsuu tämän maalle kotikartanoonsa toipumaan. Heidän tunteensa herää arkana ja epävarmana, puhkeaa kukkaan välirauhan kesän ahdistavassa ilmapiirissä ja kohoaa liekehtivään kauneuteen uuden sodan noustessa näköpiiriin. Rakkaus vainoaikaan ilmestyi vuonna 1943. Mika Waltari tulkitsee romaanissaan järkyttävästi ja dramaattisesti sitä sukupolvea, joka menetti nuoruutensa ennen kuin se oli alkanutkaan ja joka oli epätoivoisen kiitollinen saadessaan edes hetken jatkoaikaa kuolemalta. Mika Waltari (1908–1979) on rakastetuimpia suomalaisia kirjailijoita. Hänen monipuoliseen tuotantoonsa kuuluu suuri määrä kestäviä menestysteoksia, yhtä lailla salapoliisiromaaneja, historiallisia romaaneja, pienoisromaaneja kuin näytelmiä ja elokuvakäsikirjoituksiakin. Waltarin romaanit valloittivat ensin suomalaisen ja 1940-luvun lopulta alkaen myös kansainvälisen yleisön. Sinuhe egyptiläinen julkaistiin 1945 sodan lopun tunnelmissa.