Soturit

Kummitusmainen takaa-ajo syksyisten korpien halki. Sissit pakenevien vihollisten jäljillä. Vänrikki Riekin johtama sissiosasto on ollut kenttävartiossa Jaurujoella kolmisen viikkoa. Miehiä kyllästyttää "hiton partiointi ja vartiointi" ja toimeton makailu korsun karkeilla lavereilla. Kaipuu lomille on kova. Mutta miten sattuikin, juuri poislähdön aamuna Riekki saa esikunnalta käskyn lähteä takaa-ajoon. Erämaavirralla on liikkunut vieraita. Reino Lehväslaihon jännittävä ja todentuntuinen sotaromaani ajoittuu jatkosodan kolmanteen syksyyn. Sissitaistelun aavemaisena näyttämönä on syksyisen synkkä ja sateinen lapinkorpi, missä kuuset huojuttavat kaksimetrisiä naavapartojaan. Myös vihollisen liikkeet ovat kummitusmaisia. Takaa-ajajat seuraavat jälkiä pohjoiseen, mutta jäljet loppuvat kuin katketen aavan suon laitaan. Kirjassa osoitetaan suomalaisten sissien taitavuus ja hurjuus, mutta näytetään myös miesten vähemmän sankarillisia mielialoja. Sota syö jokaista sotijaa, taisteli hän sitten voittajien tai häviäjien puolella. Sotakamreeri, kirjailija Reino Lehväslaihon (1922–2019) mittava kirjailijanura alkoi jo vuonna 1958, jolloin hänen esikoisteoksensa Panssarisotaa 1941–44 julkaistiin WSOY:n kustantamana. Tämä toimi lähtölaukauksena seitsemällä vuosikymmenellä jatkuneelle kirjailijanuralle. Päätoimiseksi kirjailijaksi vuonna 1967 ryhtyneen Lehväslaihon tuotanto käsittää peräti 45 teosta. Kirjailijana Reino Lehväslaiho kuvasi elävästi ja omiin kokemuksiin pohjaten suomalaisten käymiä taisteluja toisessa maailmansodassa. Hän itse on kolmen sodan veteraani ja haavoittui rintamalla kolmesti.