Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja

Teoksen upea niminovelli ehti valmiiksi kokoelman ensimmäisenä. Kirjailija kertoo, että sen taustalla on hukkumistapaus hänen omilta kotirannoiltaan 1960-luvulta. Hän sanoo olleensa mukana naaraamassa kahta hukkunutta veljestä, muistavansa elävästi ihmisten ahdistuksen ja vanhempien tuskan.Karussa, mutta koskettavassa novellissa vallitsee hyytävän jäinen, sininen tunnelma. Kirjailija on valjastanut meren, tuulen ja koko luonnon kuvaamaan kuoleman ylivoimaisuutta, jopa raakuutta. Sekä miljöö, henkilökuvaus että juonenkulku nivotaan ainoastaan hukkuneisiin pikkupoikiin. Lämpöä ahdistuksen keskelle tuovat leikkaukset menneeseen, elämän ja kuoleman rajan ylittävä rakkaus, nöyrä alistuminen suuremman voiman edessä sekä lapsien kiehtova ajatusmaailma.