Kesäyön unelma

Häät ja deittailu ovat hyvää tarina-ainesta. Sen tietää Hollywood, ja sen tiesi myös Shakespeare kirjoittaessaan komedian Kesäyön unelma. Tapahtumat sijoittuvat Ateenaan, missä herttua Theseus valmistelee häitään amatsonien kuningattaren Hippolyteen kanssa. Aivan kuin heillä ei olisi tarpeeksi tekemistä omien häidensä kanssa, saapuu paikalle Egeus, joka haluaa tyttärensä Hermian naimisiin aatelistoon kuuluvan Demetriuksen kanssa. Hermia kuitenkin haluaa naimisiin Lysanderin kanssa. Theseus määrää, että Hermian on joko naitava Demetrius, tultava tuomituksi kuolemaan tai vetäydyttävä luostariin. Tästä syystä Hermia karkaa Lysanderin kanssa metsään, missä Ateenan lait eivät päde. Mutta myös metsän syvässä hiljaisuudessa odottaa ongelmia parisuhderintamalla: kiusanhenki Puck kertoo keijukuningas Oberonilla ja keijukuningatar Titanialla olevan kinaa. Oberon on mustasukkainen ja pahastunut Titanialle. Kostoksi Oberon päättää käyttää taikajuomaa, joka kuitenkin päätyy vääriin käsiin. Tästä seuraa romanttisten sekaannusten sarja, joka vaikuttaa niin ihmisiin kuin keijuihinkin – ja aivan kuin tämä ei olisi tarpeeksi, saamme hääviihdettä myös kuudesta käsityöläisestä, jotka saapuvat esittämään näytelmänsä Theseuksen ja Hippolyteen häihin. Tämä monikerroksinen komedia on muodostunut klassikoksi, sillä se paitsi käsittelee nokkelasti ikuista mutta haastavaa rakkautta, myös leikittelee taitavasti todellisen ja epätodellisen välisellä suhteella. Teos on filmatisoitu useita kertoja, muun muassa 1935 Max Reinhardtin ja William Dieterlen ohjaamana, 1968 Peter Hallin ohjaamana sekä 1982 Woody Allenin ohjaamana.